Oppimisen itsesäätely

Outi Stüber #Varustamo, Yksilön osaaminen ja kasvu Kommentit pois päältä artikkelissa Oppimisen itsesäätely

    Työelämän kehittämisessä, muutoksen keskellä ja vastoinkäymisten käsittelyssä yhdeksi tärkeimmistä asioista nostetaan kyky oppia. Silti pidämme oppimista usein itsestäänselvyytenä, jolloin oppimisemme on summittaista sen sijaan, että tietoisesti ohjaisimme oppimistamme ja kehittäisimme oppimisen taitoja. Usein tähän liittyy vahvasti lapsuudesta, ja erityisesti koulusta, mukaan tarttuneita käsityksiä siitä, olemmeko hyviä vai huonoja oppilaita.

    Oppiminen on samaan aikaan sekä yksilöllinen että sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen prosessi, jossa lisäksi vaikuttavat laajemmat kulttuuriset tekijät. Oman oppimisen olosuhteita voi rakentaa paremmaksi kehittämällä oppimisympäristöjään sekä hakeutumalla sellaisiin yhteisöihin, jotka samalla haastavat ja tukevat omaa kehittymistä. Silti eniten voimme vaikuttaa omaan yksilölliseen oppimiseemme säädellen erilaisia kognitiivisia ja emotionaalisia prosesseja. Tätä kutsutaan oppimisen itsesäätelyksi. Itsesäätelyä tapahtuu koko oppimisprosessin ajan, kun asetamme tavoitteita, valitsemme oppimisen strategioita ja tarkkailemme edistymistämme.

    Kognitiiviset prosessit ovat ajattelutoimintoja eli niitä prosesseja, joissa joko liitämme uuden tiedon osaksi vanhaa tietopohjaamme tai muokkaamme sitä vastaamaan uutta tietoa (ks. esim. Jean Piaget’n kognitiivinen kehitysteoria). Emotionaaliset prosessit liittyvät oppimistilanteessa heräävien tunteiden käsittelyyn. Ne voivat joko parantaa tai haastaa oppimistamme. Oleellista onkin oppia tunnistamaan omien tunteiden vaikutus oppimiseen sekä tiedostaa niiden vaikutus esimerkiksi motivaatioon oppimistilanteessa.

    Usein vähäisimmälle huomiolle jäävät metakognitiiviset oppimisen säätelyprosessit, joissa yhdistyvät kognitiivisten ja emotionaalisten prosessitoimintojen ohjaus sekä erilaiset valinnat siitä, mitä halutaan oppia ja miten (ns. strategiset prosessit). Oppimisen aikana tapahtuvat metakognitiiviset prosessit voidaan jakaa seuraavasti:

    1. Orientoituminen ja suunnittelu: valmistautuminen oppimisprosessiin eli tehtävän / tavoitteen tarkastelu sekä sopivien etenemisstrategioiden valitseminen. Valmistautuminen voi myös sisältää sisäisen motivaation virittämistä ja merkityksellisyyden pohtimista.
    2. Seuranta, testaaminen ja diagnosointi: oppimisprosessin edistymisen havainnointi ja etenemisen seuranta suhteessa suunnitelmaan ja tavotteisiin. Mahdollisten ongelmien ja haasteiden tunnistaminen ja diagnosointi.
    3. Mukauttaminen: alkuperäisen suunnitelman muuttaminen omien havaintojen perusteella sekä tarvittavat muutokset sisältöön, toimintoihin tms.
    4. Arviointi ja reflektio: tulosten arviointi suhteessa tavoitteisiin ja oppimisprosessin arvioiminen kokonaisuutena. Reflektoinnilla pyritään ymmärtämään prosessin eri vaiheita ja elementtejä oman itsesäätelyn kehittämiseksi.

     

    Oppimisprosessin aikana siirtyminen eri vaiheesta toiseen on liukuvaa, eikä tarkkaa rajaa kannatakaan tehdä. Lisäksi on syytä muistaa, että yhtä lailla voimme oppia huonoja asioita ja tapoja. Arvioinnin ja reflektoinnin avulla voimme tunnistaa epäsuotuisat kehityskulut ja muuttaa kasvumme suuntaa. Oppimisen itsesäätelytaitojen kehittäminen onkin avainasemassa johdimmepa sitten omaa, tiimin tai koko työyhteisön oppimista sekä arvioidessamme toimintaamme ja tavoitteitamme. Itsesäätely myös linkittyy itseohjautuvuuden ja “yhdessäohjautuvuuden” toimintoihin.

    Mitä seuraavaksi?

    Oppimisen itsesäätely
    Kirjoittaja:
    Outi Stüber
    • Share: