Jaettu näky

Lauri Koittola #Varustamo, Toiminnan suunta Kommentit pois päältä artikkelissa Jaettu näky

    Jaettu näky on yksi Peter Sengen viidestä perusperiaatteesta oppivan organisaation teorian taustalla. Se tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että organisaation näky muodostuu jaetusta ymmärryksestä siitä, mihin organisaation jäsenet näkevät sen olevan menossa. Kontrastina perinteisesti ajatellaan, että johtajan tai johtoryhmän tehtävä on ”keksiä” organisaatiolle näky tai visio esim. viiden tai kymmenen vuoden päähän.

    Jaetun näyn takana on ajatus siitä, että yksi henkilö tai johtoryhmä ei kykene näkemään vaikkapa viiden vuoden päähän yhtä selkeästi kuin koko organisaatio yhdessä. Oppivassa organisaatiossa jokainen jäsen on ”sensori”, joka aistii ympäristön uhkia ja mahdollisuuksia ja on myös kykenevä reagoimaan niihin organisaation yhteisten rakenteiden ja prosessien kautta.

    Keskeistä ajatuksessa on myös se, että jaetun näyn taustalla on henkilökohtainen näky. Jokainen organisaation jäsen on ”ostanut” organisaation tehtävän sekä tarkoituksen ja omalta paikaltaan ”näkee” tulevaisuuden omasta näkökulmastaan. Jokaisella on omat organisaatiota ja sen vaikutusta koskevat unelmat, ja niiden takana oleva voima on tärkeää saada koko organisaation kasvun moottoriksi.

    Jaetun näyn keskeisin työkalu on dialogi. Ilman vahvoja dialogitaitoja ei ole kirkasta yhteistä jaettua näkyä. Usein organisaation tarkoitus on olemassa olevissa organisaatioissa ”annettu”, joko perustajan toimesta tai myöhemmin uudelleen määriteltynä muuttuvan ympäristön paineissa. Yleensä tehtävä ja tarkoitus on kuitenkin suhteellisen muuttumaton. Sen sijaan näky ja suunta organisaatiolle on jatkuvasti kontekstisidonnainen eli aikaan, paikkaan ja toimintaympäristöön sidottu. Tämän vuoksi näky ei tule koskaan valmiiksi, vaan se on ennemminkin jatkuva dialogiprosessi siitä, mihin suuntaan organisaatio haluaa kulkea ja mitä uhkia ja mahdollisuuksia se näkee toimintaympäristössä nyt ja tulevaisuudessa.

    Jaettuun näkyyn liittyy vahvasti myös strategian näkökulma. Itseohjautuvissa organisaatioissa usein suhtaudutaan tulevaisuuteen hyvin joustavasti, eikä tämän vuoksi käytetä valtavasti energiaa viisivuotisvisioiden ja -strategioiden määrittelemiseen. Tärkeämpää on olla äärimmäisen tietoinen organisaation tehtävästä ja siitä mikä on tärkeää juuri nyt. Itseohjautuvissa organisaatioissa on jatkuvasti meneillään jatkuva innovointi- ja pilotointiprosessi, jossa toimivaa strategiaa ei yritetä ”arvailla”, vaan erilaisia ideoita ja ehdotuksia testataan jatkuvasti käytännössä. Näissä organisaatioissa kukaan ei edes kuvittele, että nykyisen kaltaisessa kompleksisessa ja nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä olisi mahdollista edes joten kuten arvata, miltä maailma ja organisaatio näyttää viiden vuoden, saatikka kymmenen vuoden jälkeen.

    Mitä seuraavaksi?

    Lisää teoriaa

    Aiheeseen liittyviä treenejä

     

    Lähteet ja aiheesta muualla:

    • Peter Senge: Fifth Discipline – The Art and Practice of the Learning Organization
    Jaettu näky
    Kirjoittaja:
    Lauri Koittola
    • Share: