Nonaka ja Takeuchi ovat tutkineet kirjassaan ”The Knowledge-creating Company” japanilaisten yritysten innovaatiokulttuuria ja tiedon luomisen mallia. Kirjan keskeisin ajatus on tiedon jakaantuminen kahteen luokkaan: hiljaiseen tietoon ja kirjalliseen, sanoitettuun tietoon. Jälkimmäinen (explicit knowledge) on tyypillistä, jäsentynyttä tietoa jota voidaan esimerkiksi lukujen ja sanoituksen kautta osoittaa.
Hiljainen tieto (tacit knowledge) puolestaan on tietoa, joka kertyy yksilöille käytännön kokemuksen ja aistien kautta. Tätä tietoa on tyypillisesti vaikea pukea sanoiksi. Hyvä esimerkki hiljaisen tiedon siirtämisestä on klassinen mestari – kisälli -suhde, jossa käsityötaidon mestari ottaa itselleen oppipojan, joka seuraa kaikkea mitä mestari tekee ja oppii havainnoimalla ja kokeilemalla.
Nonaka ja Takeuchi ovat kiteyttäneet tutkimuksistaan seuraavan nelikentän, jota kutsutaan tiedon luomisen prosessiksi.
Nelikentän vasemmassa laidassa on hiljainen tieto ja oikeassa laidassa kirjallinen, sanoitettu tieto. Ylhäällä on dialogiin ja alhaalla tekemällä oppimiseen perustuvat prosessin vaiheet.
Prosessi alkaa vasemmalta ylhäältä, höpöttämisestä. Ihmisille on annettava aikaa keskustella vapaasti annetun aihealueen sisäpuolella, jotta hiljainen tieto saadaan liikkeelle. Mitä yksilöt ajattelevat tästä? Millaisia kokemuksia ja käytänteitä meillä on? Siitä edetään oikeaan yläkulmaan, jossa dialogista kiteytetään ydinajatuksia eteenpäin vietäväksi. Hiljaisesta tiedosta tehdään jollain tavalla konkreettista, näkyvää. Oikeassa alakulmassa synnytetty tieto ja kiteytys yhdistetään jo olemassaoleviin käytänteisiin ja sovitetaan ympäristöön sopivaksi. Vasemmassa alakulmassa yksilö sisäistää kiteytetyt ja yhdistetyt toimintamallit osaksi omaa hiljaista tietoaan, ja näin uuden tiedon luomisen kierros voi alkaa uudestaan.
Hiljaisen tiedon tuomisessa näkyväksi on Nonakan ja Takeuchin mukaan otettava huomioon kolme keskeistä piirrettä: 1) jotta vaikeasti selitettäviä asioita voidaan käsittää, voidaan käyttää voimakkaasti kuvainnollista kieltä, metaforia ja erilaisia symboleita tai esimerkkejä 2) jokaisen yksilön henkilökohtainen tieto on jaettava muiden kanssa 3) uusi tieto syntyy monimerkityksellisyyksien, runsauden ja epätietoisuuden keskellä.
Tärkeää on huomata että tiedon syntyminen tapahtuu ennenkaikkea yksilöiden välillä, josta se viedään organisaatiotasolle. Tieto syntyy yksilötasolla, mutta voimistuu organisaatiotasolla. Tiedon luomisen mahdollistamiseksi yksilötasolla, on organisaation pidettävä huolta viidestä tekijästä:
- aikomus tai suunta, johon tähdätään
- autonomia ja itsenäisyys ryhmän sisällä
- vaihtelua ja tilaa luovalle kaaokselle
- runsaasti aikaa päällekäiselle tiedolle ja yksilöiden tiedon jakamiselle
- heterogeenisyys ja monipuolisuus ryhmän jäsenten kesken.
Tiedon luomisen prosessi on ennenkaikkea jatkuva ilmiö organisaation sisällä, jolla on tarkoitus pitää huolta kehittymisestä, oppimisesta ja innovaatioiden syntymisestä.
