William Isaacsin Dialogi kiteyttää yhdessä ajattelemisen taidon neljään kohtaan:

Kuuntelemisessa on kyse sanojen kuuntelemisen sijaan toisen ihmisen kuuntelemisesta. Miten hän ajattelee? Mistä ajatukset kumpuavat? Mikä on todellinen ajatus näiden sanojen takana? Mitä tunnet kun kuuntelet toisen puhetta? Tärkeintä kuuntelemisessa on olla hiljaa, ja tutkia toisen henkilön sanoja ja omia tunteita. Kuunteletko vastataksesi, vai kuunteletko ymmärtääksesi?

Kunnioittaminen lähtee syvältä ihmisen sisältä. Dialogissa tämä tarkoittaa esimerkiksi rajojen hyväksymistä, johdonmukaisuutta ja asiassa pysymistä. Ymmärrät toisen ihmisen heikkouksia ja vahvuuksia, kunnioitat toista ihmisenä vaikka olisittekin eri mieltä jostain asiasta, ja ennen kaikkea puhutte samasta asiasta samoilla pelisäännöillä. Älä korjaa mielipiteitä, älä torppaa kyseenalaistajia, vaan pidä dialogi avoimena.

Odottamiseen liittyy mielenkiintoisia näkökulmia tyypillisen odottamisen lisäksi. Kyseessä on pysähtymistä, askeleen taaksepäin ottamista, asioiden katsomista uusin silmin. Odottamisessa tärkeää on lykätä oman mielipiteen muodostamista ja pyrkiä kokoamaan mielipide kokonaisuuksista yksittäisten puheenvuorojen sijaan. Odottaminen on rauhaa itsensä ja dialogin kanssa, pyrkimystä antaa tarpeeksi tilaa dialogille. Onko tärkeää että sanon juuri nyt omia ajatuksiani, vai voisiko joku muu sanoa saman? Toisin sanoen, tarvitseeko minun päästä esille mielipiteideni kanssa vai luotanko dialogiin?

Kun lopulta puhut, niin puhu suoraan. Puhu sydämestä, puhu ytimekkäästi ja tuo oma itsesi esiin juuri sellaisena kuin se on. Tämä on usein hankalin vaihe dialogissa. Älä täytä koko tilaa omalla puheellasi, vaan kerro yksinkertaisesti se mikä sinulla on kerrottavana ja anna muiden jatkaa siitä. Voita itsesensuuri ja sano myös se, mitä ei ehkä saa sanoa. Tärkeintä on että dialogi on rehellistä, suoraa puhetta, jos aiemmat kolme kohtaa on kunnossa. Pelkkä suora puhe on tuhoavaa, mutta yhdessä dialogin neljän kohdan kanssa syntyy todellinen yhdessä ajattelemisen taito.