Risto Dufva työskenteli muuan jyväskyläläisen jääkiekkojoukkueen päävalmentajana vuosina 2007-2011. Saapuessaan joukkueen pukukoppiin hän tunnisti pelaajien puheesta niin kutsutun häviämisen kulttuurin. Häviäminen oli tehty joukkueelle helpoksi, eivätkä odotukset olleet kovinkaan korkealla. Tämän muuttamiseksi hän tarttui kiinni joukkueen keskinäiseen puheeseen ja loi ajatuksen siitä, että häviäminen täytyy tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Puheen tasolla tämä tarkoitti sitä, että kun joukkue voiton jälkeen tuli pukukoppiin niin joukkueella oli ajatuksena että taaskaan ei onnistuttu häviämään. Muutaman vuoden kuluttua voittamisen kulttuuri kantoi joukkueen Suomen mestaruuteen saakka.

Tämän ajattelun pohjalta on sovellettu neliportainen asteikko:

Puhe – Ajattelu – Teot – Kulttuuri

Puhuminen synnyttää tiimeissä ja organisaatiossa yhteistä ajattelua, joka saa aikaan tietynlaisia tekoja. Tietynlaiset teot synnyttävät tietynlaista toimintakulttuuria.

Normaalisti kun organisaatiossa halutaan kulttuurin muutosta niin aloitetaan teoista. Muutetaan palaverin nimi workshopiksi ja siirretään se tiistaille, koska maanantait on niin ankeita päiviä. Tekojen ja käytänteiden muuttaminen ei kuitenkaan auta, jos ei tartuta siihen ajatteluun ja puheeseen, joka tekojen taustalla on.

Jos puhe ruokkii jatkuvasti ajatusta siitä että asiakkaalle ei kannata soittaa klo 15 jälkeen, niin silloin teot seuraavat tätä ajatusta ja siitä syntyy toimintakulttuuri että asiakkaalle ei soiteta enää klo 15 jälkeen. Jos siis haluat muuttaa toimintakulttuuria niin kiinnitä huomiota kahvihuoneissa ja käytävillä liikkuvaan puheeseen, ja aloita sieltä. Miten viljellään voittavaa kulttuuria puheessa? Mitä puhetta tulee ruokkia? Entä mitä puhetta täytyy kitkeä pois?