Kvanttifyysikko David Bohm on yksi merkittävimmän dialogin teorian haaran isähahmo. MIT:n voimahahmojen kuten Peter Sengen, Otto Scharmerin ja William Isaacsin dialogisen ajattelun pohjana on juuri Bohmin ajatukset dialogista “yhdessä ajattelemisen taitona”.

Tästä artikkelista on sinulle hyötyä, jos olet kiinnostunut dialogin filosofisemmasta ulottuvuudesta teorian ja metodologian pohjalla.

David Bohmin dialogin teorian pohjalla on hyvin filosofinen ajatus kaiken olevaisen perimmäisestä luonteesta. Hänen ajatuskulkunsa lähti liikkeelle yhdestä tieteen suurimmista dilemmoista: suhteellisuusteorian yhdistämisestä kvanttiteoriaan. Koska selkein yhteinen nimittäjä kummallekin teorialle on käsitys siitä, että kaikki olemassa oleva on osa yhtä kenttää ja kytköksissä toisiinsa, hän otti sen koko teoreettisen ajattelunsa pohjaksi.

Keskeistä Bohmin ajattelussa on kaiken olemassaolevan jakaminen piilo- ja ilmijärjestykseen (Implicate Order & Explicate Order). Piilojärjestys on syvätaso, jolta ilmijärjestys eli kaikki meille näkyvä kumpuaa (unfolding) esiin. Bohm käyttää termiä holomovement, joka on jatkuvaa virtaa piilo- ja ilmijärjestyksen välillä. Metaforana hän käyttää virtaavassa vedessä olevaa pyörrettä: se on jatkuvassa liikkeessä ja virrassa, mutta silti muodostaa näkyvän ja pysyvän rakenteen.

Miten tämä liittyy mihinkään? Bohmin ajattelussa tämä virta piilo- ja ilmijärjestyksen välillä ilmenee meille keskeisimmällä tavalla tietoisuuden kautta. Hänen mukaansa originaalit ajatukset ovat tätä piilojärjestyksen kumpuamista esiin ilmijärjestykseksi. Bohmin kritiikki pitääkin sisällään sen, että suurin osa ajattelusta ja ajatuksista on kierrätettyä ja muistista kumpuavaa. Suuri osa yhteiskunnallisista ongelmista johtuu Bohmin mukaan siitä, että olemme kadottaneet kyvyn reflektoida yksin ja yhdessä sekä harjoittaa ns. “yhdessä ajattelemisen taitoa”.

Jos tietoisuus on piilojärjestyksen kumpuamista esiin yksilötasolla, puhdas bohmilainen dialogi on sitä ryhmän tasolla. Bohmin ajatus dialogista on siis hyvin kaukana pinnallisesta vuorovaikutuksesta. Tietyssä mielessä Bohmin ajattelussa syvä dialogi on koko ryhmän tietoisuus joka elää ja sykkii hetkessä. Tässä heijastuu ajatus kaiken jakamattomuudesta ja siitä, kuinka kaikki on syvimmällä tasolla yhteydessä toinen toisiinsa.

Tämä dialogin filosofia maalaa ihan eri tason kuvaa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta kuin mihin arkiajattelussa on totuttu. Pisimmälle vietynä Bohmin ajattelussa nimenomaan dialogista tulee avain ja ratkaisu kaikki yhteiskunnan ongelmiin. Dialogi on tapa kasvaa ihmisenä ja päästä syvään vuorovaikutukseen toisten ihmisten ja sen kautta myös koko ympäröivän luonnon kanssa.

Keskeistä Bohmin dialogin menetelmässä on se, että se on hyvin vähän strukturoitua ja fasilitoitua. Tällöin puhutaan ns. avoimesta dialogista.