Olen tehnyt elämässäni muutaman suhteellisen radikaalin työuraan liittyvän muutoksen. Kertoessani niistä saan välillä ihailevia huokailuja “Oletpa rohkea” tai “Olipa rohkea veto!” Nuo lausahdukset eivät kuitenkaan resonoi sisimpäni kanssa. Mielestäni yksilön rohkeus, joko synnynnäisenä ominaisuutena tai hankittuna taitona, on liian yksinkertainen käsitys muutoksesta.

Elämänmuutoksen dynamiikkaan liittyy aina useampi tekijä, ja sitä kuvaamaan on kehitetty paljuteoria*, jossa neljän muutosvoiman yhteisvaikutuksena syntyy paitsi halu ja uskallus lähteä liikkeelle, myös edellytykset päästä perille.

Jarkko Vertanen

Turhautuminen

Turhautuminen nykytilaan saa aikaan työntövoiman, joka auttaa liikkeellelähdössä. Yksinään se ei kuitenkaan riitä pitkän linjan muutokseen, vaan korkeintaan asioiden lopettamiseen. Se on kuitenkin aina parempi kuin paikalleen katkeroituminen, joka myrkyttää oman ja toisten ihmisten elämää.

Kaipuu

Turhautuminen työntää pois mihin tahansa suuntaan. Kaipuu taas toimii majakkana, joka näyttää oikeaa suuntaa ja vetää puoleensa. Etenkin aluksi kaipuu voi olla melko epämääräinen ja vaikeasti sanoitettava pilvenhattara, mutta silti hyvin voimakas ja todellinen tunne paremmasta.

Mitä paremmin tunnet itsesi ja oman identiteettisi, sitä paremmin tiedostat unelmiasi. Äläkä yritä kopioida kenenkään toisen unelmaa, sinulla on omat unelmasi elämättä!

Ymmärrys

Halu pois nykyisestä ja aavistus tulevasta ei vielä anna vastausta kysymykseen kuinka päästä perille. Kahden pisteen välillä on ääretön määrä eri reittejä! Minkä askeleen ottaisin ensimmäisenä?

Tarvitaan ymmärrys keinoista ja reitistä, joka veisi perille. Ymmärrys voi sisältää esimerkiksi uuteen ammattiin kouluttautumista tai omien uskomusten ja toimintatapojen työstämistä. Liikkeelle lähtöön tarvitaan jokin käsitys reitistä, mutta jokaisen vaiheen ei tarvitse olla heti alussa selvillä. Oikeakin reitti kulkee mutkitellen. Muutosprosessi on aina myös oppimisprosessi.

Tuki

Turhautuminen, kaipuu ja ymmärrys – yksinäinen self-help -oppaiden sankari olisi jo käytännössä perillä! Me oman elämämme sankarit tarvitsemme kuitenkin tukea eli muita ihmisiä, jotka valavat meihin uskoa ja auttavat jäsentämään ajatuksiamme. Hyvät tukijat tarjoavat myös viisaita neuvoja ymmärtäen samalla, että kyse on enemmän prosessista kuin oikeista vastauksista.

Tuelle on suuri tarve liikkeelle lähtiessä, mutta muutoksen kannalta ehkä kriittisin vaihe tulee myöhemmin. Kuka jaksaa kulkea mukana koko matkan, kun muutos voi kestää pitkäänkin? Yksin jäämisen surkuttelu ei valitettavasti auta. Tuen etsimisestä ja ylläpitämisestä täytyy itse ottaa vastuu.

Valitettavasti joidenkin ihmisten kutsumus on julistaa lannistavia varoituksen sanoja. (Ehkä he yrittävät varjella meitä pettymyksiltä vetämällä maton jalkojen alta.) Opi tunnistamaan ja välttämään nämä totuuden torvet silloin kun tiedät kaipaavasi nimenomaan tukea.

Älä jää puolivälin suvantoon

Muutoksen puoliväli on kaikista haastavin vaihe. Se on kuin kahden pyörteen välinen suvanto, jolloin turhautumisen työntövoima on helpottanut mutta kaipuun täyttyminen ei ole vielä niin lähellä että se vääjäämättä imisi perille. Mutta tähän ei kannata pysähtyä!

Pahoinvoinnin poistuminen ei suinkaan ole sama asia kuin hyvinvointi. Jos kaipuu ei saa täyttymystä, edessä on ennen pitkää uusi turhautuminen sekä muisto aiemman muutoksen epäonnistumisesta. Vaali kaipuuta, joka silloin joskus heräsi. Palauta mieleesi ne tunteet ja mielikuvat, jotka saivat sinut lähtemään liikkeelle. Jos tuki on hiipunut, hanki sitä lisää. Jos olet hukannut reitin, etsi aktiivisesti.

Toisaalta on lohdullista ymmärtää, että pitkänkin harhalenkin jälkeen on mahdollista löytää takaisin imuun joka vie perille. Olet epäonnistunut vasta jos luovutat!

Pohdittavaksi

Jos olet juuri tällä hetkellä keskellä muutosta tai muutoksen kynnyksellä, miten nämä neljä muutosvoimaa toteutuvat omassa elämässäsi? Entä mitä voit oppia aiemmista muutosprosesseistasi tämän paljuteorian* valossa?

 

(*) Paljuteorian synty juontaa juurensa, yllätys yllätys, paljun äärelle. Allekirjoittanut istui pitkän valmennuspäivän jälkeen paljussa yhdessä Kenno Leierin kanssa ja esiin nousi suuri kysymys: miksi joidenkin muutosprosessi etenee hurjaa vauhtia kun taas joidenkin toisten prosessi ei tunnu käynnistyvän millään?