Muutos on trendisana, jolla kuorrutetaan lähes kaikki mitä nykyään halutaan myydä. Ihmiset haluavat ja rakastavat muutosta, mutta toivovat että se tapahtuu itsekseen ja ilman vaivaa. Muutos ei kuitenkaan ole yksittäinen tuote, opetus tai kirjoitus, jonka ostamalla, kuuntelemalla tai lukemalla muutos vain alkaa tapahtua itsekseen. Toki muutosta tapahtuu antamalla asioiden olla tai fantasioimalla muutoksesta, mutta itsekseen tapahtuva muutos on yleensä sellaista, joka johtaa huonompaan suuntaan. Maailma ja olosuhteet ympärillä muuttuvat epäedullisiksi niille, jotka eivät pysy siinä mukana. On houkuttelevaa ja samalla itsensä huijaamista toistaa samoja asioita ja toivoa, että asiat muuttuvat.

Hulluutta

Albert Einstein määritteli hulluuden seuraavalla tavalla: ”Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia.” Silti yleensä toimimme näin. Olemme sokeita omille muutostarpeillemme. Muuttuminen on epämukavaa, ja siksi haluamme sen ulkoistaa jos vain suinkin mahdollista. Muutos on eri asia kuin sen tietäminen.

Tietoa pitää soveltaa käytäntöön, jotta voi oppia sen todellisista vaikutuksista. Tässä vaiheessa tulee niitä kuuluisia virheitä. Virheet ovat kuitenkin luonnollinen osa oppimista. Jos ei tee virheitä, niin ei luultavasti tee mitään muutakaan. Ympärillä olevat ihmiset alkavat myös reagoida muutokseen eivätkä välttämättä aina positiivisesti. Kuitenkin ihmisiä pitää välillä ravistella hereille, jotta asiat voivat muuttua.

Kaikki muutokset eivät ole hyviä tai ne tavat millä ne on toteutettu. Kokeiluista pitää saada aina totuudellinen palaute. Jos minulta kysytään, että rakastanko totuutta, niin vastaan kyllä. Mutta haluanko kuitenkaan kuulla totuutta itsestäni tai asioista, joita teen? Paljon ennemmin elän omalla mukavuusvyöhykkeelläni, mutta todelliset tulokset löytyvät totuudellisesta palautteesta.

“Olen täällä vain töissä”

Maailma on siitä lahjomaton paikka, että ihmiset haluavat mieluummin aitoa kuin epäaitoa. Onko johtaja itse mukana muutoksessa omalla persoonallaan vai käskyttääkö hän sen alaisilleen yhtenä työtehtävänä ja heittää sillä aikaa tikkaa omassa toimistossaan suljettujen ovien takana?

Todellinen muutos menee aina omaan persoonaan. Muutoksessa ei voi olla ulkopuolinen eikä sitä voi ulkoistaa konsultille. Jos ihmiset eivät itse siihen sitoudu ja halua muuttua, niin sitä ei tapahtu. Konsultti voi paljastaa tarpeen, mutta työyhteisö on lopulta se, joka muutoksen tekee. Johtajakaan ei voi ulkoistaa muutosta alaisille. Voi olla, että alaiset innostuvat haasteesta ja muuttuvat, mutta johtajan on muututtava muiden mukana.

Todellinen muutos kuulostaa pelottavalta. Siinä joutuu luopumaan jostain tutusta ja turvallisesta. Kaikkea ei silti tarvitse eikä kannata muuttaa kerralla. Mikä olisi yksi muutos, jota voi mitata, joka alkaisi näkyä konkreettisesti ja josta voisi oppia? Muutoksesta alkaa aina uusi aika, aika rohkeille kokeiluille.