Ajattele hetki omaa menneisyyttäsi ja omia tavoitteitasi siellä. Mitä on vuosien varrella tapahtunut? Mitä olet tavoitellut? Mitkä asiat ovat toteutuneet ja mitkä ovat jääneet unholaan?
Ihmisaivot ovat siitä mielenkiintoinen kapistus, että meillä on tapana etsiä rutiineja, toistuvia sarjoja ja oikoreittejä kaikissa mahdollisissa asioissa. Tämä kuuluu aivojen perusolemukseen. Toiset kutsuvat sitä oppimiseksi, toiset taas laiskuudeksi. Joka tapauksessa edellisten kokemusten päälle on hyvä rakentaa asioita ja kehittyä. Tästä aivojen laiskuudesta johtuen elämässä saattaa kuitenkin käydä niin, että automaattiohjaus kytkeytyy jossain kohtaa päälle ja huomaat myöhemmin kuinka viikot, kuukaudet ja jopa vuodet ovat vain kuluneet aivan huomaamatta. Mitä oikein tapahtui?
Meidän aivomme laiskistuvat, jos samoja asioita toistetaan liian pitkään vailla kirkasta päämäärää. Tästä syystä sopiva määrä muutosta ja jännitettä antaa virtaa, pakottaa ajattelemaan uudella tavalla ja vertaamaan uutta tietoa siihen, mitä aivot jo tietävät. Tietysti muutos liiallisuuksiin mennessään lähinnä kuormittaa ja saa aikaan ongelmia, mutta sopivissa määrin muutos on aivojen dopingia.
Siksi kannattaa kysyä itseltään tasaisin väliajoin seuraavanlaisia kysymyksiä:
- Mitä tavoittelen?
- Millaisia asioita haluan saada aikaan?
- Minne haluan päästä?
- Miten pääsen sinne?
- Mistä tiedän olevani perillä?
Jotkut tavoitteistasi ovat lyhyemmällä tähtäimellä, ja ehkä jotkut huomattavasti pidemmällä tähtäimellä. Tärkeää on kuitenkin että näitä tavoitteita on asetettu. Se saa aikaan luovan jännitteen, antaa virtaa muutokseen ja pakottaa aivot ajattelemaan rutiinien ulkopuolelta. Aseta itsellesi rohkeasti myös selvästi pidemmän tähtäimen tavoitteita, vaikka se olisi kuinka vaikeaa tai absurdia. Ihminen nimittäin tuppaa yliarvioimaan sen, mitä saa puolessa vuodessa aikaan, mutta aliarvioimaan sen, mitä saa viidessä vuodessa aikaan.
Katso siis kauemmas.
