Terveen ja toimivan organisaation rakentamisessa tulee ottaa huomioon kolme eri näkökulmaa: yksilön osaaminen ja kasvu, yhteisössä tapahtuva yksilöiden välinen vuorovaikutus sekä koko organisaation näkökulma verkottuneena systeeminä eli toiminnan suunta.

Tätä kolmatta eli organisaation systeemistä näkökulmaa voi lähestyä systeemiajattelun avulla. Näistä kolmesta henkilökohtainen näkökulma on MINÄ-orientaatio, yksilöiden välinen vuorovaikutus ja dialogisuus ME-orientaatio niin systeemiajattelu on MINÄ-OSANA-SITÄ-orientaatio.

Systeemiajattelu on sitä, että minä yksilönä osaan nähdä itseni osana suurempaa kokonaisuutta ja kykenen suhteuttamaan omat tarpeeni ja etuni suhteessa koko organisaation ja yhteisön tarpeisiin ja etuun sekä tiedostan systeemin osana kykeneväni vaikuttamaan siihen omalla toiminnallani.

Systeemiajattelua sanoittaa hyvin Gandhin suuhun laitettu lainaus: ”Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.” Se antaa meille rohkeutta nähdä itsemme muutosagentteina eikä vain ison koneiston voimattomina rattaina.

Ajatus siitä, että maailma toimii kuin kone, on metaforana vaikuttanut satoja vuosia ja tehnyt paljon hallaa ihmisten ajatusketjuissa. Systeemiajattelu pyrkii palauttamaan ajattelua siihen suuntaan, että kaikki on yhteydessä kaikkeen ja myös kaikki vaikuttaa kaikkeen. Oleellista systeemiajattelun näkökulmasta on nähdä muutoksen mahdollisuus sen kautta, että löydämme ne kohdat systeemista, jossa vipuvoima on suurinta ja käytetty energia muutoksen aikaan saamiseksi mahdollisimman pieni.

Jos mennään vähän arkisemmalle tasolle, niin systeemiajattelua voi työstää omassa yhteisössä ja tiimissä esimerkiksi aloittamalla siitä, että käydään laajapohjaista dialogia siitä, mikä on organisaation tarkoitus. Liian usein vain organisaation hierarkian huipulla – jos edes sielläkään – on selkeä käsitys siitä, mikä on organisaation tarkoitus ja mitä se tavoittelee (toim.huom. maksimaalinen voitto ei ole toimiva tavoite). Tämä johtaa siihen, että toiminta on sirpaloitunutta ja helposti tehdään vain ei niin tärkeitä, mutta kiireellisiä asioita. Systeemiajattelu auttaa löytämään ne asiat, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta jotka hukkuvat kiireellisemmiltä tuntuvien asioiden alle.

Jotta organisaatiossa voi syntyä jaettu näky ja jaettua johtajuutta, jokaiselle jäsenelle täytyy olla selvää, mikä on organisaation tarkoitus ja miten oma henkilökohtainen näky sopii siihen. Tämä mahdollistaa vahvan sisäisen motivaation toimia työyhteisön hyväksi ja samalla kokee itse henkilökohtaisesti tekevänsä merkittäviä asioita.